torstai 16. syyskuuta 2010

Kalaa nopeasti

Raskas olo ja farkut kiristää vyötäröltä.....aika syödä kalaa!

Kaupan merilohitarjous oli käytännössä ohittamaton. Ei muuta kuin file kahteen osaan, kun muitakaan vuokia ei ollut vapaana (kts. kuva).

Vuokaan sipaistaan hieman margariinia, jotta kala ei pala pohjaan. Päälle PAN-suolaa hillitysti ja sitruunapippuria reilusti.


Loraus kevyttä ruokakermaa päälle - tällä kertaa kala tuli paistettua nahkapuoli alaspäin, mutta kumpikin vaihtoehto on yhtä hyvä.

Vuoka fileineen uunin alatasolle puoleksi tunniksi tai siksi aikaa, kun keität perunoita ja teet niistä muusin. Asteita voi olla noin 200.


Sitten syömään. Jos sattuu olemaan tilliä käsillä, niin sitähän sopii ripotella kalan päälle joko ennen uuniin laittoa tai vasta pöytään tuotaessa.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Syksyn paras jälkiruoka - ja helpoin

Syksyn ehdottomasti herkullisin jälkiruoka syntyy edullisesti ja tavattoman nopeasti;


Kuori ja paloittele litran verran tuoreita omenia - happamat lajikkeet sopivat erityisen hyvin. Voitele vaikka pyöreä piirakkavuoka ja levitä omenanpalat siihen tasaisesti. Ripottele päällä omantuntosi mukaan kanelia.


Pistä sitten kattilaan noin 100-150 grammaa margariinia ja sulata se. Lisää desilitran verran sokeria ja noin 2,5 desilitraa kaurahiutaleita. Pyöräyttele seosta muutaman kerran, jotta sokeria sulaa kunnolla ja kaurahiutaleet ovat kauttaaltaan rasvassa.


Levitä tämä seos omenien päälle ja pistä vuoka 200 asteiseen uuniin puoleksi tunniksi. Voit halutessasi lisätä puoli desilitraa vettä vuoan pohjalle.



Annan paistoksen jäähtyä pienen hetken ja vispilöi kaupan valmiista purkista vaniljakastiketta kyytipojaksi. Myös jäätelö sopii omenakaurapaistoksen seuraksi. Nauti!

lauantai 4. syyskuuta 2010

Puolen tunnin omppuhillo

Parasta mitä työkaverin lahjoittamista omenista voi tehdä, on hillo. Tai oikeastaan toiseksi parasta, sillä omenakaurapaistoksen voittanutta ei ole. Mutta se tuli jo tehtyä ja syötyä tältä ehtoolta, joten on aika esitellä peruskamaa oleva hillon keittäminen.


Kuori sen verran omenia kuin sattuu huvittamaan - itse tyydyin noin puoleentoista kiloon. Pistä kattilan pohjalle pari desilitraa vettä ja lohko omenat joukkoon ilman kotaa. Kiehauta vesi.


Keittele rauhassa levyn ollessa kakkosella tai kolmosella ja kannen päällä. Sekoittele vähän väliä ja katso ettei keitos pala pohjaan.


Kun omenanpalat alkavat tuntua todella pehmeiltä, voit ottaa kattilan liedeltä. Soseuta omenat kauniiksi massaksi vaikka sähkövatkaimen avulla. Älä välitä mahdollisista koviksi jääneistä omenanpalasista.

Kun seos on mielestäsi sopivan tasaista, lisää puolitoista desilitraa vettä ja 700 grammaa hillosokeria. Tosin itse vähän tinkasin ja korvasin osan hillosokerista tavallisella.

Kiehauta ja keitä hyvin miedolla lämmöllä vartin verran, ehkä jopa 20 minuuttia sekoitellen välillä. Seos kiinteytyy jonkin verran ja muuttuu hillomaisemmaksi.

Ota kattila liedeltä ja purkita mieluiten lasiastioihin. Toki muovinen pakastusrasiakin käy, mutta näin tehty omenahillo säilyy ihan jääkaapissakin. Se edellyttää, että käyttämäsi purkit ovat taatusti puhtaita.

No, joka tapauksessa, itse tehty omenahillo on erinomaista esimerkiksi paahtoleivän päällä....


Niin, tuosta 1,5 kilosta kuorittuja omenia tuli noin 1,5 litraa valmista hilloa. Tosin laskut taisivat mennä hieman sekaisin, kun näytteiden syöjiä oli tungokseen saakka. Koululaisten vanhemmille vinkiksi; pilttipurkkiin on helppo laittaa terveellinen välipala ahkeralle opiskelijalle, jopa lukiolaiselle. Luonnontuotetta ja tiedät itse, mistä raaka-aineet ovat tulleet.

torstai 2. syyskuuta 2010

Vispipuuro punaherukoista

Arki-illan voi huipentaa mahtavalla tavalla keittämällä kattilallisen vispipuuroa. Koska puolukoita ei ihan vielä kannata lähteä keräämään metsästä, on parempi ottaa pakasteesta puoli litraa punaherukoita.

Kattilaan mitataan seitsemän desilitraa vettä ja saman tien voi tipauttaa mukaan jäiset marjat. Levy kuutoselle ja kiehumispistettä odotellessa voi rauhakseen sekoitella liemeen mukaan vajaan desilitran sokeria.

Mikään pakollinen lisävaruste tuo sokeri ei ole, mutta ehkä punaherukat sittenkin maistuvat suussa paremmilta makeampina.

Kun vesi alkaa kiehua, vispilöidään mukaan 1,25 desilitraa mannasuurimoita. Vispiläkäden voi antaa käydä voimakkaasti, sillä paakkuista puuroa ei viitsi syödä.


Vähennä samalla levy vaikka kakkoselle saakka ja sekoittele puuroa sen verran ettei se pala pohjaan. Noin vajaan kymmenen minuutin päästä voit lisätä pienen tipan suolaa, mutta välttämätöntä se ei ole. Sitten onkin aika ottaa kattila hellalta ja pistää se jäähtymään tiskialtaaseen laskettuun kylmään veteen.

Jäähdyttelyä voi jatkaa halutessaan, kunnes puuro on huoneenlämpöistä. Itselleni riittää 10-15 minuuttia, jonka jälkeen kuohkeutan puuron sähkövatkaimella. Kannattaa vatkata mahdollisimman pitkään, sillä mitä kauemmin jaksat sitä tehdä, sitä vaaleammaksi puuro tulee.


Puuron on parhaimmillaan tuoreena ja nautittuna kuohukermatilkan kera.