Mahdottoman helppo mustikkapiiras

No, eipä tuo muutaman päivän takainen ohjekaan vaikea ollut, mutta tässä tulee vieläkin nopeampi vaihtoehto;


Voitele lasinen, pyöreä piirakkavuoka, sellainen 25-30 senttiä halkaisijaltaan. Pistä uuni päälle 200 asteeseen.



Sekoittele yhteen kulhoon 2 desilitraa vehnäjauhoja, 1 desilitra perunajauhoja, 1 teelusikallinen leivinjauhetta ja 1 ruokalusikallinen vanilliinisokeria. Voit halutessasi siilata nuo perunajauhot, niin ei tule sitten "klimppejä".



Toiseen kulhoon pistät noin 150 grammaa pehmeää leivontamargariinia ja yhden desilitran sokeria. Ota samalla esille kaksi kananmunaa. Jos olet unohtanut ottaa margariinin pehmenemään etukäteen, voit kiupauttaa tuota sen mikron kautta - sellaiset max. 10 sekuntia riittänee.



Vatkaa sitten sähkövehkeellä rasva ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Aikaa menee varmaan noin kolme neljä minuuttia. Riko sitten seokseen yksi kananmuna ja jatka vatkaamista vielä puolisen minuuttia. Pysäytä vatkain.



Siilaa tuo alun jauhoseos tähän tekemääsi rasvavaahtoon ja pyöräytä sitten hyvin nopeasti koko hoito tasaiseksi massaksi. Tämä täytyy tosiaan tehdä vauhdikkaasti, sillä muutoin lopputulos voi olla lattean kova.


Tasoittele taikina piirakkavuoan pohjalle - tee tämäkin nopeasti sormin, sillä lämmetessään taikinaa tahmaa sormiin eikä sitä enää saa leviämään.


Seuraavaksi otat käyttöösi tuon kulhon, jossa sinulla oli jauhoseos. Tyhjennä sinne yksi purkki kermaviiliä, yksi kananmuna ja puoli desilitraa sokeria. Sekoita vaikka isolla haarukalla tasaiseksi.



Levitä vuokaan taikinan päälle puoli litraa mustikoita - joko pakasteita tai tuoreita. Levitä kermaviilisysteemi marjojen päälle suurin piirtein tasaiseksi. Sysää lopputulos uuni keskitasolle ja paista noin 30-40 minuuttia. Kun piirakan reunat ovat kauniin ruskehtavat, on piirakkasi valmis.



Ota uunista, anna jäähtyä hieman aikaa ja nauti kavereitten kanssa. Jos onnistuit, on puolen tunnin päästä jäljellä vain tuo legendaarinen viimeinen pala. Syö se maidon kera yöllä - lihottaa, mutta so what?

Mustikkapiirakkaa perinteiseen tapaan

Mustikat ovat vallan mainioita sellaisenaan, mutta erityisen loisteliasta on leipoa niistä piirakka. Jos ja kun kyllästyy itsetehtyyn murotaikina/kermaviili -teokseen ja mustikoita on tullut kerätyksi yli oman tarpeen, on aika matkustaa äidin luo katsomaan todellisen taiteilijan työtä. Kuopion talouskoulun kasvatilta leipominen sujuu yli 60 vuoden kokemuksella kuin itsestään.




Ensimmäiseksi tehdään aivan tavallinen pullataikina vaikka jauhopussin kyljessä olevan ohjeen mukaan; 1 tl suolaa, pari desiä sokeria, puoli litraa nestettä (maitoa tai vettä), ripaus kardemummaa, paketti hiivaa, yksi kananmuna ja rasvaa sitten omantunnon mukaan. Mitä enemmän, sitä parempi! Tässä tapauksessa puolen litran taikinaan reilut 200 grammaa.

Nesteeseen lisätään hiiva, sokeri, suola ja kardemumma. Vatkataan kunnolla ja lisätään voimakkaasti vatkaten se yksi kananmuna. Sen jälkeen jauhoja sen verran, että taikina jää melko löysäksi. Rasva lisätään alustamisen loppupuolella joko kokonaan sulatettuna tai sitten ainakin pehmeinä paloina. Lopputuloksen pitää olla löysähkön kiinteä.




Taikinamyytin annetaan kohota reilusti, jonka jälkeen se alustetaan kunnolla. Tässä vaiheessa kaivataan sitkoa ja sen saa esiin vaivaamalla taikinaa voimakkaasti. Kaulimella tehdään oman uunipellin kokoinen levy, minkä lisäksi taikinaa voi halutessaan jättää koristeraitoja varten. Puolen litran taikinasta saa pari kolme pellillistä.



Kun taikina on pellillä, sekoitetaan haluttuun määrään mustikoita sokeria makunystyröiden mukaan sekä ruokalusikallinen siilattuja perunajauhoja. Näin mustikat mahdollisesti heruvat nesteet eivät valu piirakkapohjaan.



Nyt on vuorossa toinen kohotuskerta, joka kestää noin puoli tuntia. Sen jälkeen piirakka lykätään 200-225 asteiseen uuniin, kunnes lopputuloksena on kauniin kullankeltainen paistos.






Keitetään vielä muutamat kupposet kahvia, varataan kylmää maitoa ja sakset piirakan leikkaamista varten. Servetit olet luonnollisesti varannut pöytään jo aiemmin. Mustikkapiirakan asialliseen nauttimiseen tarvitaan lisäksi aikaa - makuhermojen on annettava toipua riittävästi ennen kuin ryhdytään muihin puuhiin.